Moikka! Mä oon Pinja, kavereiden kesken "se tekoälymimmi" Timanttimedialta.
Mun tarina ei oo mikään perinteinen "tiesin aina, että musta tulee yrittäjä" -juttu. Enemmänkin elämä päätti puolestani ja mä vain roikuin mukana parhaani mukaan. Joskus asiat menee näin ja hyvä niin. Alun perin mun piti olla lentoemäntä. Kävin tarjoilija- ja kokkikoulua, koska se oli yksi reitti Finnairille. Kaikki oli suunniteltu – kunnes terveyteni petti.
Olin kyllä kuullut erikoisista sairauksista, hyperärhäköistä pähkinäallergioista ja jauhoallergioista, mutta sisäilmaraisaus? Voiko homeelle oikeasti sairastua vakavasti? Yep, nähtävästi voi, sillä nykyään jo maan tasalle purettu koulurakennus ajoi mut aikanaan käytännössä vuodepotilaaksi. Lääkärit sanoivat, että vain viisi prosenttia sairastuu homeelle yhtä pahasti kuin minä. Vitsi, mikä lottovoitto! Arpaonni osui kohdalleni ja pahimmillaan nukuin 20 tuntia vuorokaudessa. Motoriikka ei skulannut kunnolla ja homeisissa rakennuksissa naamani turposi – eli käytännössä sain usein ilmaisen Botox-annoksen.
Olin opiskellut 1,5 vuotta kokkikoulussa ja puolet oli jäljellä, kun istuin opettajani kanssa alas miettimään, mitä ihmettä nyt tehdään. Opettaja katsoi mua hetken ja tokaisi:
"Pinja, ootko miettinyt yrittäjyyttä?" 17-vuotiaana rapsuttelin niskaani suu ammollaan. Yrittäjyyttä? Opettaja ei jäänyt odottelemaan mun suuria oivalluksia, vaan jatkoi suoraan:
"Kun täytät 18, hae Y-tunnus. Siirretään sun opinnot kotiin." Ja niin mä tein. Vuonna 2016 musta tuli yrittäjä.
Ensimmäiset laskutettavat työni tein koulun tilauskeikoista: leivoin kakkuja, suolaisia tarjottavia ja mitä purtavaa nyt kekkereihin tarvittiinkaan. Sain loput koulusta suoritettua ja jatkoin kakkujen valmistamista ihmisten tärkeisiin hetkiin kotoolta käsin. Se oli täydellinen tapa yhdistää työ ja vauva arki.
Viisi vuotta kului jauhopölyssä. Mutta jossain vaiheessa tajusin, että mä en halua loputtomiin pyöritellä taikinaa – eikä maanantaisin juuri häitä vietetä. Halusin jotain muuta, jotain uutta. Niinpä lähdin opiskelemaan markkinointia ja pääsin oppisopimuksen kaltaiseen koulutukseen logistiikkafirmaan. Rakastin sitä. Tuntui, että olin löytänyt luovan homman, joka ei sotke keittiötäni! Ajattelin, että kun opinnot loppuu, nappaan tästä itselleni loppuelämän työpaikan!
Mutta sitten tuli korona. Opinnot päättyivät, eikä työpaikkaa kuulunutkaan. Istuin kesällä 2022 miettimässä, mitä hittoa nyt tehdään. Tuntui, että suunnitelmat meni taas uusiksi. Kunnes tokaisin itselleni: oonhan mä ennenkin ollut yrittäjä. Miksen perustaisi yhden naisen mainostoimistoa? Näin syntyi Timanttimedia.
Mutta yrittäjyys ilman asiakasreferenssejä, b2b-kokemusta tai minkäänlaista pohjakassaa ei ollut ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Olin yrittäjä, jolla ei ollut varaa palkata työntekijää tai ostaa mitään palveluita – joten kaikki piti tehdä itse. Verkkosivut, logot, myyntimateriaalit, some… Koko homma.
Kun kaverit litkivät margariittaa kesällä biitsillä, mä istuin yöt YouTuben "how to" -videoiden parissa ja yritin oppia kaiken mahdollisen.
Ja sitten, täysin sattumalta, kaikki muuttui. Oli loppuvuosi 2022 ja olin Lahden Seurahuoneella iltateellä ystäväni Tuijan kanssa, kun hänen vanha esimiehensä ilmestyi paikalle. Hän työnsi puhelimensa eteemme ja sanoi: "Tytöt, kattokaa. Tässä on tekoälysovellus, joka tekee mitä tahansa." Vilkaisin näyttöä ja mietin, ihan mitä tahansa? En ollut koskaan kuullut mistään tekoälystä, mutta jokin siinä veti puoleensa.
Kotiin palattua latasin sovelluksen ja pyysin siltä apua ruokalistoihin ja jumppaohjelmiin ja jösses, sehän auttoi mua lähes kuin "ihminen". Sitten lamppu syttyi. Mitä jos mä voisin hyödyntää tätä mun työssä? Pyysin sovellusta kirjoittamaan mulle somepostauksen ja se teki sen reilussa minuutissa. Nyt muhun iski muutoksen aiheuttama paniikki. "APUA! Mä en saanut töitä, koska korona ja nyt mun nenän edessä on sovellus, joka tekee samoja töitä, joista mulle pitäisi maksaa!"
Käännyin Tuijan puoleen ja sanoin: "Ei kerrota tästä kellekään. Mieletön kilpailuetu. "Ajateltiin, että oltaisiin nokkelia, joten keksittiin sovellukselle salanimi. Tekoälystä tuli ensimmäisenä mieleen Tero ja niinpä ristittiin sovellus ChatGPT salanimellä Tero.
Ja nyt, kun ystäväni kysyi ihmisten ilmoilla "Pinja, miten tää tehdään?" riitti, kun sanoin: "En mä tiiä, kysy Terolta." Näin saatiin pidettyä sovellus salassa. Ainakin sen viisi päivää, kunnes sovellus tavoitti yli miljoona käyttäjää. Yksi asia johti toiseen ja kerroin Teron kohtaamistarinaani muille yrittäjätutuille. Hetken päästä ympärilläni oli pieni piiri ihmisiä, jotka eivät enää puhuneet ChatGPT:stä – vaan kaikki puhuivat Terosta. Pelkoni alkoi hälvetä ja tajusin, että sain Terosta itselleni työkaverin, johon mulla ei ollut varaa. Ja nyt, laskuista jo seonneena mutta yli 3000 tuntia myöhemmin, tekoälykoulutukset ovat päätyöni.
Mun missiona on auttaa kaikkia löytämään tekoälyn tuoreimmat mahdollisuudet ja saamaan siitä yrittäjää auttava virtuaalinen työkaveri, sillä pelastihan tekoäly muinoin arkeni juuri silloin, kun apua eniten tarvitsin.
.avif)
.png)
Kaiken ytimessä on vuorovaikutus. Haluan luoda avoimen ja lämpimän ilmapiirin, jossa jokainen tulee kuulluksi omana itsenään. Empatia ja ymmärrys ovat työni perusta – mulle on tärkeää aidosti tajuta, kuka sä olet ja mitä tavoittelet. Jokainen mun tekemä työpanos on merkityksellinen, sekä sulle että mulle.
.png)
Maailma muuttuu, ja niin pitää meidänkin. Uskon, että parhaat ratkaisut löytyy rohkeasta ajattelusta ja jatkuvasta oppimisesta. Kun pidetään mieli avoinna ja kehityksen suunta oikeana, jokainen pienikin muutos voi kasvaa joksikin isoksi. Menestys ei ole sattumaa – se on määrätietoisten askeleiden lopputulos.
.png)
Menestys ei ole soolopeli. Parhaat saavutukset syntyy yhteistyössä, jossa uskalletaan haastaa vanhaa ja kokeilla uutta. Luottamus, kunnioitus ja yhdessä tekeminen luo pohjan kestävälle kasvulle. Haluan rohkaista kaikkia ympärilläni ajattelemaan isosti ja viemään ideoita rohkeasti käytäntöön – koska mitä vain voi saavuttaa, kun ei yritä yksin.
